Hulabaloo hedelmätarhassa: Desai Kiran

Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa (Hulabaloo in the Guava Orchard, 1998).

Suom. Kristiina Drews. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 9511154168, 303 s.

”Joka luumulla on alkunsa.”
”Ei pidä niellä mitä tahansa, jos tahtoo säästyä mahanpuruilta.”

Näin sanoo intialainen nuorimies Sampath, joka on kiivennyt guavapuuhun jäädäkseen. Sampathista tulee Shahkotin pikkukaupungin oma pyhimys. Hänen viisautensa alkaa vetää puoleensa seudun erikoisia ihmisiä ja jopa apinoita.

Kirja on mielikuvituksellinen ja rehevästi kirjoitettu.

Sampath, joka halusi vain omaa rauhaa, karkasi hylättyyn hedelmätarhaan, kiipesi puuhun ja entisestä ”vätyksestä” tulikin pyhimys. Kirja on aivan hulvaton, ja täynnä paitsi Sampathin yksinkertaisia viisauksia, myös herkullisia henkilöhahmoja, esimerkkinä Sampathin sisko Pinky, joka rakastuu jäätelönmyyjään. Kun Pinkyn pitäisi tunnustaa rakkautensa, hän yllättäen jääkin sanattomaksi ja puraisee irti palan rakastettunsa korvanlehdestä. Myöhemmin hän lähettää rakkauskirjeen kiven ympärillä ikkunan läpi suoraan rakkautensa leukaan. Jos poika ei tästä ymmärrä, niin mistäs sitten. Oman lisänsä hulabaloohon tuovat alkoholisoituvat apinat.

Henkilöhahmoihin rakastuu, heidät on esitetty persoonallisesti ja huumorilla. Ympäristön kuvailu on myös mielestäni upeaa, voin oikein kuvitella itseni keskelle Intian värikästä hyörinää. Kirjan loppu on mielestäni yllätyksellinen.(Kuinkas sitten käykään…)

Kiran Desaita on haastateltu mm. Helsingin sanomiin vuonna 2007. Hän kertoo haastattelussa mm. uudemman romaaninsa Booker -palkitun Menetyksen perinnön kirjoittamisesta. Haastattelu on julkaistu: 12.11.2007 HS:ssa osastolla Kulttuuri.

Menetyksen perinnön arvostelu kiiltomato.net sivuilla

Aion ehdottomasti lukea myös Menetyksen perinnön, vaikka se poikkeaakin täysin hänen esikoisteoksestaan.

Kirjailijasta kerrotaan mm. Otavan sivuilla.

 

Asiasanat: (Kirkes-kirjastot) on lueteltu tässä, koska kaikki eivät mahdu tunnisteisiin.

intialainen (ei Kaunokissa tai YSA:ssa)
brittiläinen (ei Kaunokissa tai YSA:ssa)
maaginen realismi (Kaunokki)
perheromaanit (Kaunokki)
satiiri (Kaunokki)
ahdistus (Kaunokki)
karkaaminen (Kaunokki)
asunnot: puut
palvonta (Kaunokki)
joukkoliikkeet (Kaunokki)
apinat (YSA)
ahneus (Kaunokki)
vanhempi-lapsisuhde (Kaunokki)
rakastuminen (Kaunokki)
ruoka (Kaunokki)
erakot (Kaunokki)
pojat (Kaunokki)
isät (Kaunokki)
äidit (Kaunokki)
tytöt (Kaunokki)
kenraalit (YSA)
virkamiehet(YSA)
kaupungit: Intia: Shahkot
puistot: Intia

Jasmiiniyöt eroottista runoutta Intiasta

Viikonloppuna olen lukenut myös eroottista runoutta Intiasta, siihen ei nukahda niin helposti, kuin Gandhin brahmachariin (brahmachari = selibaatin harrastaja). Runot ovat kauniita ja ajattomia, osa niistä voisi olla kirjoitettu nykyaikana, näin ajattelin ainakin runosta:

”He jakoivat vuoteen

kasvot eri suuntiin käännettynä

ja vaikka kumpikin oli mielessään

 tehnyt sovinnon

ylpeys sulki heidän suunsa

mutta hiljalleen katseet

                      kääntyivät silmänurkkiin

                      hakivat toisensa

ja riita suli syleilyyn

ja naurun pyrskähdykseen.”

ja runosta

”Terve menoa nautinnot,

 karvaat hyvästit

 puheille rakkaudesta.

 Tytöt jotka ennen vilkuilivat minua.

 katsovat nyt suoraan

lävitseni.”

Shatânanda

Jasmiiniyöt kirjan on toimittanut Virpi Hämeen-Anttila, hän on myös suomentanut runot. Kirjassa on mainio johdanto Intialaiseen runouteen. Kirjan lopussa on runojen selityksiä ja kirjallisuusluettelo. Runoantologian varhaisimmat runot ovat ajanlaskun ensimmäiseltä vuosisadalta, myöhäisimmät 1600-luvulta. Kirjan ensimmäisessä osassa: ”Virran rannalla, ruohotiheikössä” on runoja kokoelmasta Sattasai (mâhârâshtrî, 200-luku).  Toisessa osassa: ”Sinä olit minä”, on runoja kolmelta klassisen ajan sanskritrunoilijalta Kâlidâsalta (400-luku), Amarulta (500–600-luku) ja Bhartriharilta (500-luku). Kolmannessa osassa:” Vuoret ja meri” on runoja kokoelmista Kurontokai ja Akanânûru (tamil, 300-luku). Neljäs osa on nimeltään: ”On kuutamoita”, ja siinä on runoja antologioista (sanskrit, 600–1300) ja Hemachandran kieliopista (apabramsha, 1100-luku) sekä säkeitä Bilhanan teoksesta Caurapañcâshikâ (sanskrit, 100-luku). Viidennessä osassa: ”Hyväile minua, Krishna” on keskiaikaisten runoilijoiden ja mystikoiden runoja. He ovat Jayadeva (sanskrit, 1100-luku), Vidyâpati (maithili ja bengali, 1300-luku), Mahâdeviyakka (kannada, 1100-luku), Mirâ (hindi, 1500-luku) ja Bihârîlâl (hindi, 1600-luku).

Seppo Järvisen arvostelu kirjasta Kiiltomato.net – sivulla.

Suom. ja toim.: Hämeen-Anttila, Virpi
ISBN: 952-5534-23-5
Sidosasu: nidottu, 208s.
Ilm: 11/2004 Basam Books