Hulabaloo hedelmätarhassa: Desai Kiran

Kiran Desai: Hulabaloo hedelmätarhassa (Hulabaloo in the Guava Orchard, 1998).

Suom. Kristiina Drews. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 9511154168, 303 s.

”Joka luumulla on alkunsa.”
”Ei pidä niellä mitä tahansa, jos tahtoo säästyä mahanpuruilta.”

Näin sanoo intialainen nuorimies Sampath, joka on kiivennyt guavapuuhun jäädäkseen. Sampathista tulee Shahkotin pikkukaupungin oma pyhimys. Hänen viisautensa alkaa vetää puoleensa seudun erikoisia ihmisiä ja jopa apinoita.

Kirja on mielikuvituksellinen ja rehevästi kirjoitettu.

Sampath, joka halusi vain omaa rauhaa, karkasi hylättyyn hedelmätarhaan, kiipesi puuhun ja entisestä ”vätyksestä” tulikin pyhimys. Kirja on aivan hulvaton, ja täynnä paitsi Sampathin yksinkertaisia viisauksia, myös herkullisia henkilöhahmoja, esimerkkinä Sampathin sisko Pinky, joka rakastuu jäätelönmyyjään. Kun Pinkyn pitäisi tunnustaa rakkautensa, hän yllättäen jääkin sanattomaksi ja puraisee irti palan rakastettunsa korvanlehdestä. Myöhemmin hän lähettää rakkauskirjeen kiven ympärillä ikkunan läpi suoraan rakkautensa leukaan. Jos poika ei tästä ymmärrä, niin mistäs sitten. Oman lisänsä hulabaloohon tuovat alkoholisoituvat apinat.

Henkilöhahmoihin rakastuu, heidät on esitetty persoonallisesti ja huumorilla. Ympäristön kuvailu on myös mielestäni upeaa, voin oikein kuvitella itseni keskelle Intian värikästä hyörinää. Kirjan loppu on mielestäni yllätyksellinen.(Kuinkas sitten käykään…)

Kiran Desaita on haastateltu mm. Helsingin sanomiin vuonna 2007. Hän kertoo haastattelussa mm. uudemman romaaninsa Booker -palkitun Menetyksen perinnön kirjoittamisesta. Haastattelu on julkaistu: 12.11.2007 HS:ssa osastolla Kulttuuri.

Menetyksen perinnön arvostelu kiiltomato.net sivuilla

Aion ehdottomasti lukea myös Menetyksen perinnön, vaikka se poikkeaakin täysin hänen esikoisteoksestaan.

Kirjailijasta kerrotaan mm. Otavan sivuilla.

 

Asiasanat: (Kirkes-kirjastot) on lueteltu tässä, koska kaikki eivät mahdu tunnisteisiin.

intialainen (ei Kaunokissa tai YSA:ssa)
brittiläinen (ei Kaunokissa tai YSA:ssa)
maaginen realismi (Kaunokki)
perheromaanit (Kaunokki)
satiiri (Kaunokki)
ahdistus (Kaunokki)
karkaaminen (Kaunokki)
asunnot: puut
palvonta (Kaunokki)
joukkoliikkeet (Kaunokki)
apinat (YSA)
ahneus (Kaunokki)
vanhempi-lapsisuhde (Kaunokki)
rakastuminen (Kaunokki)
ruoka (Kaunokki)
erakot (Kaunokki)
pojat (Kaunokki)
isät (Kaunokki)
äidit (Kaunokki)
tytöt (Kaunokki)
kenraalit (YSA)
virkamiehet(YSA)
kaupungit: Intia: Shahkot
puistot: Intia

Joen sutra

Sutra tarkoittaa opettavaa kertomusta tai ”punaista lankaa”. Punainen lanka tässä kirjassa on pyhä Narmadajoki, jonka varrelle kirjan kertojana toimiva ikääntynyt hallituksen virkamies muuttaa maailmasta vetäytyäkseen. Joki on syntynyt intohimosta, mutta silti se on Intian joista puhtain ja pyhin. Joen sutrassa ihmiset vaeltavat Narmadalle puhdistautumaan intohimon kärsimyksistä. Kirja on sarja tarinoita, jotka kerrotaan päätarinan minäkertojalle. Päätarina etenee vuoropuhelussa sivutarinoiden kanssa ja päähenkilö(kertoja) joutuu miettimään, mitä hänen elämästä luopumisensa hänelle merkitsee. Lukija voi hyvin asettua kertojan asemaan pohtimaan elämää.  Joki on kirjan pääosassa, johon kaikki kertomukset punoutuvat, Meta Gihta kirjoittaa kauniisti intohimoista, mystiikasta, rakkaudesta, kärsimyksestä ja kaipauksesta. Voi lukea mm. tarinaa, miten timanttikauppiaan poika luopuu perinnöstään ryhtyäkseen munkiksi, kauniin ja liikuttavan tarinan musiikinopettajan ja oppilaan välisestä rakkaudesta, pienestä pojasta, joka on laulajanero ja jonka kohtalo on surullinen ja tarinan siitä, miten kurtisaanin tytär rakastuu Intian pahamaineisimpaan rosvoon.  Kun kirjan sivut vähenevät ajattelee, ettei se vielä saisi loppua.

 
Gita Mehta: Joen sutra, Basam Books 2005, Virpi Hämeen-Anttila (suom.)ISBN 952-5534-14-6 288 s.