Sutra tarkoittaa opettavaa kertomusta tai ”punaista lankaa”. Punainen lanka tässä kirjassa on pyhä Narmadajoki, jonka varrelle kirjan kertojana toimiva ikääntynyt hallituksen virkamies muuttaa maailmasta vetäytyäkseen. Joki on syntynyt intohimosta, mutta silti se on Intian joista puhtain ja pyhin. Joen sutrassa ihmiset vaeltavat Narmadalle puhdistautumaan intohimon kärsimyksistä. Kirja on sarja tarinoita, jotka kerrotaan päätarinan minäkertojalle. Päätarina etenee vuoropuhelussa sivutarinoiden kanssa ja päähenkilö(kertoja) joutuu miettimään, mitä hänen elämästä luopumisensa hänelle merkitsee. Lukija voi hyvin asettua kertojan asemaan pohtimaan elämää. Joki on kirjan pääosassa, johon kaikki kertomukset punoutuvat, Meta Gihta kirjoittaa kauniisti intohimoista, mystiikasta, rakkaudesta, kärsimyksestä ja kaipauksesta. Voi lukea mm. tarinaa, miten timanttikauppiaan poika luopuu perinnöstään ryhtyäkseen munkiksi, kauniin ja liikuttavan tarinan musiikinopettajan ja oppilaan välisestä rakkaudesta, pienestä pojasta, joka on laulajanero ja jonka kohtalo on surullinen ja tarinan siitä, miten kurtisaanin tytär rakastuu Intian pahamaineisimpaan rosvoon. Kun kirjan sivut vähenevät ajattelee, ettei se vielä saisi loppua.
Gita Mehta: Joen sutra, Basam Books 2005, Virpi Hämeen-Anttila (suom.)ISBN 952-5534-14-6 288 s.
Gita Mehta: Joen sutra, Basam Books 2005, Virpi Hämeen-Anttila (suom.)ISBN 952-5534-14-6 288 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti