Sonia asuu äitinsä kanssa Intian Keralassa, paikassa jossa kasvavat kookospalmu, pippuri ja kardemumma. Sonia katsoo televisiosta Suomesta kertovaa ohjelmaa. Siinä Simo elää isänsä kanssa Keravalla ja ohjelmassa näytetään mm. kuinka Simo hiihtää. Sonia piirtää Simon mm. hiihtämässä ja näyttää kuvia äidilleen.
Katkelma kirjasta:
Äiti katsoi valkoista paperia, johon oli piirretty lyijykynällä kaksi pyöreää päätä.
- Missä värit ovat? äiti kysyi.
- Simon maassa ei ole värejä, Sonia sanoi.
- Ei sellaista maata olekaan, jossa ei ole värejä, sanoi äiti.
- Varmasti on. Minä haluaisin mennä käymään Simon luona.
- Sellainen paikka, missä ei ole värejä, on varmaan ihan kamala, äiti sanoi.
- Ei ole, sanoi Sonia. – Se paikka on nimeltään Kerava. Se on melkein kuin Kerala.
- Mutta, minä en varmaan viihtyisi siellä, äiti sanoi.
- Mennään nukkumaan, on jo myöhä. Hyvää yötä Sonia.
Sonian puheet Simosta ja Keravasta vaan jatkuvat, äidin mielestä kyllästymiseen asti.
Keravalla Simo etsii isälleen äitiehdokkaita.
Katkelma kirjasta:
Simo haki päivän lehden ja luki ääneen.
- Vuokko Pönkki, ekonomi, 40 vuotta, Raili Kietäväinen, ylihoitaja, 50 vuotta, Kyllikki Komulainen, emäntä 60 vuotta, Tellervo Kyykkä, professori, 70 vuotta, Kerttu Pylkkänen, opettaja, 80 vuotta.
Simo piirsi rastin Vuokko Pönkin kohdalle. Hänellä oli silmälasit ja iloinen ilme.
Simo näytti kuvaa isälle.
Simo piirsi rastin Vuokko Pönkin kohdalle. Hänellä oli silmälasit ja iloinen ilme.
Simo näytti kuvaa isälle.
- Kävisikö tämä? Simo kysyi.
Simo, isä sanoi. – Mehän sovimme, ettet enää etsi meille äitiehdokkaita. Meillä ei ole aikaa uudelle äidille. Me nikkaroimme, käymme autoajelulla, hiihdämme ja katsomme televisiota.
Simo sulki lehden ja näytti totiselta.
– Mutta minä haluan äidin.
Simo, isä sanoi. – Mehän sovimme, ettet enää etsi meille äitiehdokkaita. Meillä ei ole aikaa uudelle äidille. Me nikkaroimme, käymme autoajelulla, hiihdämme ja katsomme televisiota.
Simo sulki lehden ja näytti totiselta.
– Mutta minä haluan äidin.
…
- Meillähän on ihan mukavaa kahdestaan, Simon isä sanoi.– Nyt minun täytyy työskennellä vähän aikaa tietokoneen ääressä. Piirtele sinä sillä välin vaikka junia.
Simon isä meni huoneeseensa ja sulki oven perässään.
Simo huokaisi. Siellä isä taas tekee aikatauluja.
Simon isä meni huoneeseensa ja sulki oven perässään.
Simo huokaisi. Siellä isä taas tekee aikatauluja.
Mutta jos isä ei tekisi aikatauluja, junat liikkuisivat miten sattuisivat, Simo ajatteli.
Simo voittaa yllättäen matkan Keralaan, ja he matkustavat lomalle värikkääseen intialaiskaupunkiin. Keralassa he tapaavat sattumalta Sonian äidin, joka pitää pientä housukauppaa – kuinka sitten käykään? Onko Keravalla ja Keralalla jotain muuta yhteistä kuin melkein samanlaiset nimet?
Kirjan on kuvittanut Linda Bondestam. Kuvituksessa on käytetty intialaisia ornamentteja ja devanagari-merkistön kirjoitustyyliä. Kuvituksen hauska yksityiskohta on mielestäni Sonian unen kuvaus, missä värit matkustavat yli maapallon kuin sateenkaari, minnekäs muualle kuin Keravalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti